Hra Morissot oli, kuten sanottu, pysähtynyt kauppias Sauvagen talon edustalle. Samassa sattui tämä tulemaan ulos katukäytävälle. Ja niin pian kuin ystävät toisensa huomasivat, puristivat he lujasti toistensa käsiä vallan liikutettuina siitä, että heidän nyt täytyi yhtyä niin perin toisenlaisissa olosuhteissa. Huokaisten mutisi hra Sauvage: "Voi, millaisessa käännekohdassa elämmekään!"
Kovin synkkänä huo'ahti hra Morissot vastaukseksi:
"Ja millaiset ilmat! Onhan tänään vasta ensimäinen kaunis päivä, mitä meillä koko vuonna on ollut!"
Taivas heloitti todellakin sinerväisenä ja kirkkaan valoisana.
He lähtivät mietteissään ja synkeinä astumaan rinnakkain.
"Ja onkiretkemme! Mitä kauniita muistoja, häh?" arveli Morissot.
"Niin, milloinkas me jälleen lähdemme onkiretkelle?" kysyi Sauvage.
Ystävykset poikkesivat pieneen kahvilaan juomaan yhdessä lasin absinttia. Sen tehtyänsä lähtivät he jälleen katuja mittelemään.
Äkkiä pysähtyi hra Morissot kysyen:
"Mitäs jos ottaisimme toiselle jalalle, häh?"