"Olkoon menneeksi!" myönteli hra Sauvage.
Ja niin poikkesivat he toiseen viinikellariin.
Jälleen kadulle tultuansa olivat he jo sangen sekavia kuten nälkäiset ihmiset ainakin, joilla vatsassansa on ainoastaan alkoholia. Ilma oli lauha. Lempeä tuulahdus hyväili heidän kasvojansa.
Hra Sauvage, jonka leuto sää ja alkoholi oli saanut pieneen hiprakkaan, seisahtui sanoen äkkiä:
"Mitäs, jos menisimme sinne sittenkin?"
"Minne?"
"Ka ongelle tietysti."
"Niin, mutta mihin?"
"Samalle saarekkeelle kuin ennenkin. Ranskalaiset etuvartijat majailevat Colombesin luona. Ja tunnenhan minä eversti Dumoulinin. Hänen avullansa pääsemme perille ilman vaikeuksia."
Morissot värisi mielihalusta.