Väkijoukko tuvassa alkoi sitten keskustella tästä tapahtumasta punniten, mitä mahdollisuuksia Houlbréquella oli saada takaisin tai menettää lompakkonsa.
Päivällisaika oli vähitellen lopussa.
Tarjoiltiin jo kahvia, kun poliisikomisarius astui tupaan:
"Onko mestari Hauchecorne Bréautésta täällä?" kysyi hän.
Tämä, joka istui pöydän päässä, vastasi heti:
"Täällä on."
"Tahdotteko olla hyvä, mestari Hauchecorne, ja seurata minua maistraattiin. Pormestari haluaisi puhua kanssanne."
Hämmästyneenä ja levottomana ryyppäsi isäntä konjakkilasinsa pohjaan, nousi pöydästä ja lähti, vielä kumarammassa kuin aamulla tullessaan, sillä ensimäiset askeleet istualta noustua olivat hänelle aina vaikeat:
"Tässä olen, tässä olen, hra komisarius."
Ja niin he poistuivat yhdessä.