Kun mies ei liikahtanut paikaltansa, vaan istui siinä kuin mikäkin paalu tuijottaen itsepäisesti Martin-Levesquen mökille, suuttui vaimo, jonka pelko teki rohkeaksi, kaappasi lapion ja meni urheana veräjälle.
"Mitä te siinä vahtaatte?" kysyi hän maleksijalta.
Tämä vastasi käheällä äänellä:
"Levähdän tässä raitista ilmaa hengittäen. Häiritsenkö minä sillä ketään?"
Vaimo tiuskaisi vastaan:
"Mutta mitä varten te maleksitte tässä päiväkauden ikäänkuin vakoilisitte taloa?"
Mies vastasi hiljaisesti:
"Pahaa minä en tee kenellekään. Enkös minä saisi istua tässä yleisen tien vieressä?"
Vaimo ei osannut vastata tähän mitään, vaan palasi tupaan.
Päivä kului vähitellen puoleen. Keskipäivän aikana katosi mies tiepuolesta. Mutta noin klo 5 iltapäivällä kulki hän taas talon ohitse. Sitten ei häntä enää näkynyt.