"Täältä minä olen."
Ja kun hän vihdoin nosti ylös päänsä, kohtasivat vaimon ja vieraan katseet toisensa; kauvan tuijottivat he näin toisiansa ikäänkuin olisivat he tarttuneet silmistänsä koukuilla kiinni.
Äkkiä kuiskasi vaimo muuttuneella, väräjävällä äänellä:
"Oletko se sie, ukkoseni?"
Hitaasti vastasi tämä.
"Olen."
Mutta paikaltansa ei hän hievahtanut. Jatkoi vain ateriaansa.
Enemmän hämmästyneenä kuin liikutettuna sopersi Levesque:
"Siekö se siis olet, Martin?"
Yhtä yksinkertaisesti vastasi mies: