"Teillä on siis tuttavia tässä kylässä."
"Paljo mahdollista."
Molemmat vaikenivat. Vieras söi hitaasti, vaikka olikin nälkäinen, ja joi kulauksen omenaviiniä jokaisen suupalan päälle. Hänen kasvonsa näyttivät riutuneilta, ryppyisiltä ja laihoilta; hän oli nähtävästi kärsinyt paljo.
Sitten kysäisi Levesque häneltä äkkiä:
"Mikä vieraan nimi on?"
Nostamatta päätään sanoi tämä:
"Martiniksi minua on kutsuttu."
Outo väristys puistatti äitiä. Hän astui askeleen lähemmäs ikäänkuin tutkiaksensa tarkemmin miehen kasvoja ja jäi seisomaan hänen eteensä avosuin ja herpoutunein käsivarsin. Kotvaan ei kukaan virkkanut mitään. Vihdoin kysäisi Levesque:
"Onko vieras kotoisin näiltä seutuvilta?"
Tähän vastasi tämä lyhyesti: