"Anna hänelle vähän leipää ja lasi omenaviiniä. Mies ei sano syöneensä pariin päivään."
Vaimon ja lasten perässä tulivat molemmat sitten tupaan. Maleksija istahti pöydän ääreen ja alkoi syödä alla päin ja kaikkien katseita väistäen.
Martinska katsoi häntä koko ajan tarkkaavasti. Molemmat vanhemmat tyttäret seisoivat selin oveen: toinen, jolla oli nuorin lapsi sylissänsä, tähysteli miestä ahnain silmin; molemmat nuoremmat tuhkapöperöt istuivat takkalieden pankolla leikitellen sysimustilla hiilillä, mutta lopettivat hekin leikkinsä töllistelläksensä outoa vierasta.
Istahtaen eräälle tuolille kysäisi Levesque:
"Mistä kaukaa vieras tulee?"
"Viimeksi Cettestä."
"Aivanko jalkaisin vai —?"
"Aivan jalan. Täytyy kävellä, kun ei ole varaa ajaa kyydillä."
"Ja minne asti ollaan matkalla?"
"Ei tätä edemmäs."