Mutta tuolla rahtitiellä liikkui jotakin pyrkien vaivoin ja verkallensa eteenpäin.
Se oli nainen, joka talutti vanhaa aasia. Kankeana ja vastahakoisena muutteli elukka, silloin tällöin, jäykistyneitä jalkojansa, kun taluttaja sen suurilla ponnistuksilla pakotti siihen; näin astua tökkäili se korvat lupollansa ja kaula ojona tietä pitkin, mutta niin kovin verkallensa, että oli mahdoton sanoa, milloin se ehtisi näkyvistä pois.
Vallan kumartuneena veti akka aasiansa eteenpäin ja kiersi toisinaan sen taakse lyödäksensä sitä karahkalla lautasille.
Hetken tuota menoa katseltuansa huudahti Labouise toverilleen:
"Halloo, Mailloche!"
"Häh? mitä nyt?" vastasi tämä venheen pohjalta.
"Haluttaako sinun kujeilla?"
"Miks'ei."
"No nouse siis ylös, siskoni, niin saat nauraa."
Ja sitten tarttui Chicot airoihin.