Taas sukelsi pursi usvan sekaan ja nyt laskettiin toiseen rantaan, päästäkseen pakoon metsävartijan käsistä.
Miehet näyttivät etäältä katsoen kävelevän verkallensa vettä myöten. Pyssy oli kadonnut sivulaudan alle, jota tavallisesti käytettiin piilopaikkana, ja jäniksen pisti Chicot pullottavan paitansa sisään.
Neljännestunnin kuluttua kysyi Labouise:
"Kas niin, siskoni, vielä yksi vai?"
"Olkoon menneeksi!"
Ja haapio liukui nopeasti virtaa alaspäin. Joella lepäävä usva alkoi jo nousta ilmaan. Rannoilla kasvavat puut näkyivät jo harson lävitse ja harvennut usva liiti pienoisina pilvinä hiljaa virran mukana.
Kun äskeiset miehet haapionsa kanssa lähestyivät sitä saarta, jonka kärki pistää lähelle Herblayta, hiljensivät he vauhtia ja alkoivat taas tähystellä rantoja. Eikä aikaakaan, niin ampuivat he jo toisen jäniksen.
Sitten jatkoivat he matkaansa puoliväliin Conflonsista, pysähtyivät taas, sitoivat veneensä erääseen rannalla kasvavaan puuhun, heittäytyivät pitkälleen veneen pohjaan ja nukahtivat.
Silloin tällöin nousi Labouise ylös ja tarkasteli avosilmin koko näköpiirin. Aamun viimeiset usvat olivat hälvenneet ja suurena, säteilevänä nousi päivä siniselle taivaalle.
Tuolla vastakkaisella rannalla oleva viinimäki pyöristyi puoliympyräksi. Yksi ainoa talo häämöitti rinteen kukkulalla lehdon sisässä. Kaikki oli hiljaista.