"Ampukoon kukin riistansa! Nyt ollaan suuren riistan ajossa, siskoseni, mutta elä hiidessä seiso niin lähellä, muuten tapat sinä sen jo ensi laukauksella. Tällaisen lystin pitää kestää jonkun aikaa."
Hän vei toverinsa noin neljänkymmenen askeleen päähän uhrikonista, joka taluttajasta päästyänsä yritti tavoittelemaan heinänpäitä maantien viereltä. Mutta niin huonoksi oli eläin raukka käynyt, että se horjui jaloillansa ja näytti kaatuvan itsestänsä.
Maillochon asetti hitaasti sen seisomaan jaloillensa ja sanoi:
"Suolalaukaus korvaan, muista se, Chicot!"
Ja sitten hän laukasi.
Pieni kuula kutkutti laiskan aasin pitkiä korvia, niin että eläin alkoi ravistella niitä vilkkaasti, liikutellen milloin toista, milloin toista, — vihdoin kumpaakin yht'aikaa päästäksensä tuosta pistoksesta.
Miehet nauroivat elukan elkeille, että olivat läkähtyä, polkivat jalkaa ja kuuristuivat kaksin kerroin naurusta. Mutta akka suuttui ja astui väliin, selittäen, ett'ei hän tahtonut nähdä luontokappaletta tuolla tavoin kiusattavan.
"Tuoss'on rahasi takaisin!" tiuskasi hän raivosta tuhisten.
Labouise uhkasi häntä silloin selkäsaunalla ja näytti jo aikovan kääriä ylös hihansa.
"Olenko minä sen maksanut vai mitä, häh? No, ole sitten vaiti, akka! Vai laukaisenko sinullekin latingin liivis alle näyttääkseni, ett'en tunne mitään?"