— Ei, kiitoksia! Olen vastikään noussut pöydästä.
— Kuppi teetä sitten?
— Kiitoksia! Mutta vasta vähän ajan perästä. Puhutaan ensin asioista.
Sen syvän hiljaisuuden aikana, joka seurasi näitä sanoja, ei kuulunut muuta, kuin kellon tasainen tik tak.
Asianajaja alkoi:
— Tunnetteko Parisissa herran nimeltä Leon Maréchal?
Sekä rouva että herra päästivät huuliltansa saman knmmastushuudon:
— Kyllä! Totta kai!
— Se oli eräs ystävänne?
— Paras ystävämme, selitti Roland. Hän oli konttoorin päällikkönä raha-asiain ministeristössä. Häntä en ole nähnyt sitten kun Parisista muutin. Emmekä ole kirjoittaneet toisillemme.