— Se on perintö, siitä olen varma. Minä tuotan onnea.
Mutta he eivät tienneet kestään, joka olisi kuollut ja jonka he voisivat periä.
Tuokio päivällisen perästä ilmoitettiin prokuraattori tulleeksi.
Roland meni häntä vastaan.
— Hyvää päivää rakas asianajaja.
Rouva Rosemilly nousi ylös:
— Niinpä tahdon mennä, olen väsyksissä.
Koetettiin häntä vähän saada jäämään, mutta hän ei lainkaan tahtonut, vaan meni, eikä nuot kolme herraa, kuten tavallista, seuranneetkaan häntä.
Rouva Roland kääntyi innokkaasti ja kohteliaasti vasta tulleen puoleen:
— Kuppi kahvia?