Kanu näytti tyyneltä ja sanoi:
— Ei, asia on selvä. Puuttuu ainoastaan, että poikanne tahtoo ottaa perinnön vastaan.
— Ja kaikki muodot ovat tulleet noudatetuiksi?
— Kyllä.
— Tahdotteko Te, kelpo asianajajani, että poikani paikalla kirjoittaa nimensä alle?
— Ei, ei. Huomenna konttoorissani kello 2, jos Teille sopii.
— Se on sovittu.
Asianajajan mentyä pois tuli taas äänettömyys valloilleen, siitä meni sitte Roland vanhus nuorimman poikansa luo, löi kätensä hänen olkapäilleen ja virkkoi:
— Noo! Sinuas onnen myyrää?
Juhani myhäili.