— Kulit äsken kauniin vaaleaverisen herran kanssa, jolla oli suuri parta, oliko se veljesi?
— Oli.
— Hän on ihmeen kaunis poika.
— Siltäkö näyttää?
— Siltä! Ja hän näyttää myös iloiselta pojalta.
Pietari sai äkkiä kummallisen halun kertoa tälle passaritytölle Juhanin perinnöstä. Hän sanoi, pannen jalkansa ristiin:
— Niin, hän on onnellinen. Hän on juuri perinyt viisitoista tuhatta markkaa vuotuisissa koroissa.
— Herranen aika, kuka on määrännyt hänelle sen, hänen mummonsako, vai hänen tätinsä?
— Ei! vanhempieni vanha ystävä.
— Ainoastaan ystävä? Eikä hän sinulle ole mitään jättänyt?