Rouva Roland oli niin kalpea, että hänen miehensä huusi:
— Aivanhan sinuun koskee.
— Ei! Se ei ole mitään, se pian haihtuu… Se ei ole mitään.
Pietari oli lähestynyt ja tarkastaen kysyi:
— Katsotaan sitten mikä sinua vaivaa.
— Ei mikään… Ei mikään… Vakuutan sinulle … ei mikään.
Hänen ihoaan poltti, veri palpatti tuskallisesti ja riuhtomalla.
Pietari mutisi:
— Tauti on jotensakin vaarallinen, sinun tulee saada jotakin tyynnyttävää. Määrään jotakin.
Ja sillä aikaa kun hän kirjoitti, sai tuskallisten huokausten, pidätetyn itkun ja takaisin vedettyjen hengähdysten hiljainen ääni hänet kääntymään ympäri.
Hän itki, kumpainenkin käsi kasvojen edessä.