Hädissään kysyi Roland:
— Loviisa, Loviisa, mikä sinua vaivaakaan? Mikä sinua vaivaa?
Hän ei vastannut; hän oli syvän ja kamalan surun murtamana.
Hänen miehensä tahtoi vetää vaimonsa kädet kasvoilta. Mutta toinen taisteli vastaan.
Isä kääntyi poikaansa:
— Mutta mikä vaivaa häntä? Tuommoisena en ole koskaan häntä nähnyt.
— Ei se ole vaarallista, sanoi Pietari, pieni hermoheikkouden puuska.
Yhtäkkiä nousi rouva Roland seisalleen, syöksyi ulos, ja sulkeutui huoneeseensa. Roland ja tohtori katsoivat toisiinsa.
— Ymmärrätkö siitä mitään? sanoi edellinen.
— Kyllä, vastasi tohtori, se on seurauksena hermoston sairaudesta, joka usein ilmoitaksen äidin ikäisissä. Varmaankin saapi hän monta samallaista kohtausta.