— Ei … tiedän kyllä, mutta semmoisia ajatuksia syntyy.

Hän mietti kauvan, mutta sanoi sitten äkkiä sillä kummallisella äänellä, jota väliin käytetään pitkän, salaisen ajatusjuoksun lopettamiseksi:

— Miten elämä on sentään surkeaa! Jos siinä kerran löytää rahtusenkaan hyvää, niin maksaa siitä sittemmin kalliin hinnan.

Juhani sanoi hiljaa:

— Elä puhu siitä enää, äiti.

— Mutta minä ajattelen sitä aina.

— Se sinun tulee unohtaa.

Äiti oli jälleen vaiti, mutta sanoi sitten syvällä surulla:

— Aah, kuinka onnellinen olisin voinut olla, jos minulla olisi ollut toinen mies!

He olivat tulleet rouva Rosemillyn talolle.