Päästyään jälleen kadulle poikineen sanoi rouva Roland:
— Emmekö mene sinun luoksesi. Tahtoisin mielelläni lepuuttaa itseäni.
Hän tunsi itsensä kodittomaksi, suojattomaksi, turvattomaksi. Hän pelkäsi omaa kotiaan.
He astuivat Juhanin luo.
Mutta levon asemasta, kuten hän oli sanonut, rupesi hän aukomaan laatikoita, selailemaan liinavaatteita sekä lukemaan nenäliinoja ja sukkia.
Tultuaan valmiiksi lähestyi hän äkkiä Juhanin tuolia takaa päin ja kietoen oikean kätensä hänen; kaulaansa, pani hän samassa pienen kapineen, joka oli paperiin kääritty, kamiinille.
Juhani kysyi:
— Mikä se on?
Toinen kun ei vastannut, ymmärsi hän mikä se oli, hän tunsi puitteiden muodon.
— Anna minulle se! sanoi hän.