ja hän asetti siihen omansa elävällä liikutuksella. Ja Juhani kysyi:
— Niin pian kuin mahdollista, eikö totta?
— Milloin tahdot.
— Kuuden viikon perästä?
— Minulla ei ole mitään sitä vastaan. Mitäs äiti sanoo?
Rouva Roland vastasi surun sekaisella hymyilyllä:
— Sen saatte itse määrätä. Minä kiitän sinua vaan, ettäs olet tahtonut ottaa Juhanin, tee hänet hyvin onnelliseksi.
— Voimieni mukaan.
Liikutettuna ensi kerran nousi rouva Rosemilly ylös, sulki rouva Rolandin syliinsä ja suuteli häntä; näiden uusien rakkauden osotteiden alla paisui vaimoparan kipeä sydän reunojensa yli mahtavasta liikutuksesta. Tuntui surulliselta ja onnelliselta samalla kertaa. Hän oli kadottanut yhden pojan ja hänen sijaansa sai hän nyt täysi-ikäisen tyttären.
He keskustelivat sitten monista asioista, joita heidän tuli miettiä lähestyvien häiden takia.