— Sinulla kai on kokonainen apteekki muassasi?
Tohtori avasi yhden kaapin ja näytti heille kokonaisen kokoelman pikkusia pulloja, latinalaisine nimineen. Tuskallisen vaiti olon perästä tuli hyvästi oton hetki.
— No nyt meidän pitää lähteä, jos mieli ennättää "Helmeen". Hyvästi, poikaseni, hyvästi.
Isä suuteli Pietaria hänen poskiparralleen ja avasi oven.
Rouva Roland ei hievahtanut, vaan jäi istumaan kalpeana ja maahan luoduin silmin.
Hänen miehensä nykäisi häntä.
— Hyvästele joutuin, tässä ei ole enää tuokiotakaan liikaa.
Hän nousi ylös, otti askeleen poikaansa päin, ojentaen hänelle ensin yhden sitten toisen kalpeita kasvojaan, joita Pietari suuteli sanaakaan virkkamatta. Sitten puristi hän rouva Rosemillyn kättä ja viimeksi veljensä, samassa kysyen:
— Milloin vietätte häitänne?
— En tiedä oikein. Sovitamme ne matkojesi mukaan.