— Ei minua vaivaa mikään… — vastasi Marc hämillään. — Se johtuu kuumuudesta… Kohta se on jo ohitse…
Ja hän meni sisään astuvaa prinssiä vastaan Untuvan seuratessa häntä sinisillä silmillään, joiden katse oli muuttunut sangen miettiväiseksi.
— Armollinen herra… Kälyni on ulkona… joten veljentyttäreni täytyy esittää minut Teidän Korkeudellenne…
Kun tyttönen seisoi omissa ajatuksissaan kuin naulittuna lattiaan, herätti setä hänet:
— Coryse!… Etkö kuullut?… Untuva juoksi iloisena heidän luokseen.
— Oi!… Sano sinä vain minua Untuvaksi!… Hänen Korkeutensa tietää sen ennestään!… Teidän Korkeutenne, tämä on Marc-setä!… hän, jonka hyväksi te puuhailette maaseudulla…
Ja hän lisäsi kääntyen hämmästyneenä kuuntelevan varakreivin puoleen:
— Voi! sinähän et tiedäkään!… Sehän on totta!… En ole vielä tavannut sinua kahdenkesken eilisen jälkeen!… Kas!… Voitko kuvitella, että minä löysin… palatessani Barfleureilta… Armollisen herran suurella touhulla selittämässä sulattojen työmiehille, että heidän pitäisi äänestää sinua… Ja sitten hän vielä oikein voiteli selityksensä…
— Totta tosiaan — alkoi Marc. — Minä…
Untuva keskeytti hänet: