FENIKS-LINTU.
Paratiisin yrttitarhassa, hyvän ja pahan tiedon puun alla oli ruusupensas; täällä, ensi ruusussa, syntyi lintu. Sen lento oli kuin valon, kaunis sen karva, ihanainen sen laulu.
Mutta kun Eeva oli poiminut hedelmän hyvän ja pahan tiedon puusta, kun hän ja Aatami karkoitettiin paratiisin puutarhasta, putosi kostonenkelin tulisesta miekasta kipuna linnun pesään ja sytytti sen tuleen. Lintu kuoli liekkeihin, mutta punaisesta munasta läksi lentoon uusi ainoa, alati ainoa Feniks-lintu. Taru tietää sen asuvan Arapiassa ja joka sadantena vuonna itse polttavan pesänsä; uusi Feniks, ainoa maailmassa lentää silloin ilmoille punaisesta munasta.
Lintu liihoittelee ympärillämme valon nopeudella, kauniina karvaltaan, ihanaisena ääneltään. Kun äiti istuu lapsen kehdon ääressä, viipyy se pääpuolella ja levittää siipensä sädekehäksi lapsen pään ympäri. Se lentää tyytyväisyyden majaan ja sinne paistaa aurinko ja köyhästä vaatearkusta leviää orvokkien lemu.
Mutta Feniks-lintu ei ole yksin Arapian lintu, vaan se lepattaa revontulissa jääkentillä, se hyppelee keltaisten kukkain joukossa Grönlannin lyhyessä kesässä. Falunin kuparivuorten alla, Englannin hiilikaivoksissa lentää se pölysulkaisena perhona, virsikirjan päällitse liihoittelee se hurskaan työmiehen veisatessa. Lotuskukan lehdillä seilaa se alas Gangesin pyhiä vesiä, ja hindulaistytön silmät loistavat sitä katsellessa.
Feniks-lintu! Etkö häntä tunne? paratiisin lintua, laulun pyhää joutsenta. Tesis-rattailla istuu se rääkkyvänä korppina ja räpyttelee mustia, tahraisia siipiään; Islannin laulajaharpun kieliä kosketti sen punainen, heläjävä nokka; Shakespearen olkapäillä istui se Odinin korppina ja kuiskaili hänen korvaansa: kuolemattomuutta! Kilpalaulajaisissa lensi se läpi Wartburgin ritarisalin.
Feniks-lintu! Etkö häntä tunne? Hän lauloi sinulle marseljeesia ja sinä suutelit sulkia, jotka hänen siivestään putosivat; hän tuli paratiisin loistossa ja sinä käännyit ehkä varpusen puoleen, joka kökötti siivet kultatomussa.
Paratiisin lintu, joka sadantena vuonna synnyt sinä uudelleen, synnyt liekeissä, kuolet liekeissä, kultaan kudottuna riippuu kuvasi rikkaiden saleissa — sinä itse lennät usein orpona ja yksin, taruna vainen, Arapian lintuna, Feniks-lintuna.
Paratiisin puutarhassa, jossa sinä hyvän ja pahan tiedon puun alla synnyit, ensimäisessä ruusun kukkasessa, siellä suuteli sinua Herra Jumala ja antoi sinulle oikean nimesi — Runous.