"Kevät!" kuului kaikuna kukkuloilta, joilla vielä oli lunta. Ja aurinko paistoi yhä lämpöisemmin ja lämpöisemmin, lumi suli, linnut visertelivät: "kevät tulee!"

Ja korkealta, halki ilmain tuli ensimäinen haikara ja sitä seurasi toinen; kummankin selässä istui kaunis lapsi, ja he laskeutuivat maan paljaalle kamaralle ja he suutelivat maata ja he suutelivat hiljaista, äänetöntä vanhusta ja hän haihtui usvan mukaan, kuten Mooses hävisi vuorelta.

Vuoden tarina oli lopussa.

"Onhan se aivan oikein!" sanoivat varpuset, "ja onhan se hyvin kaunista, mutta ei se ole allakan mukaista ja silloin ovat asiat hullusti!"

VIIMEISENÄ PÄIVÄNÄ.

Pyhin päivä kaikista elämän päivistä on se, jolloin me kuolemme; se on viimeinen päivä, muutoksen suuri, pyhä päivä. Oletko koskaan oikein vakavasti ajatellut tätä mahtavaa, viimeistä hetkeä täällä maan päällä, joka niin varmaan tulee.

Oli kerran mies, häntä sanottiin ankaraksi uskovaiseksi, sanan soturiksi, sana oli hänelle laki, hän oli toimellisen herran toimellinen palvelija. — Kuolema seisoi nyt hänen vuoteensa ääressä, kuolema, kasvot taivaallisen ankaroina.

"Hetki on tullut, sinun täytyy minua seurata!" sanoi kuolema ja kosketti jääkylmällä sormellaan hänen jalkojaan ja ne jäätyivät. Kuolema kosketti hänen otsaansa, sitte hänen sydäntään ja se särkyi ja sielu seurasi kuolon enkeliä.

Mutta niinä harvoina sekunteina ennenkuin vihkivä kosketus ehti jalasta otsaan ja sydämeen, vyöryivät kuin meren suurina, raskaina aaltoina kaikki elämän kokemukset ja herätykset kuolleen kimppuun. Samalla tavalla saattaa yhdellä ainoalla katseella silmäillä pohjattomaan syvyyteen tai yhdellä ajatuksen salamalla käsittää mittaamattomia etäisyyksiä; samalla tavalla saattaa yhdellä haavaa, yhdellä silmäyksellä nähdä äärettömän tähtitaivaan ja tuntea maailmoja ja taivaankappaleita aavassa avaruudessa.

Sellaisena hetkenä vapisee hätääntynyt syntinen eikä tiedä minne turvautua. Tuntuu siltä kuin hän vaipuisi äärettömään tyhjyyteen. — Mutta vanhurskas kallistaa päänsä Jumalan puoleen ja antautuu hänen turviinsa kuin lapsi, sanoen: "tapahtukoon sinun tahtosi!"