— "Eikö siis itsekukin tee eri töitä?" — kysyttiin minulta.
"Minä myönsin, että muutamat ovat ajattelijoita, muutamat virkamiehiä, muutamat metsästäjiä, muutamat mekaanikoja, muutamat taiteilijoita, muutamat työmiehiä."
— "Mutta kaikki he ovat itsenäisiä", — lisäsin minä.
— "Mutta eikös he ole eri muotoisia aina sitä myöten, mitä kukin tekee?"
— "Ei, minkä päältä päin saattaa huomata", — vastasin minä, — "tai puvussa kenties on erotusta… Henkisten voimain puolesta he sentään hiukan eroavat toisistaan."
— "Heidän täytyy henkisten voimain puolesta olla hyvinkin erillaisia", — ilmoitti Suuri Lunari; — "muutoinhan he kaikki pyrkisivät tekemään samaa."
"Päästäkseni parempaan sopusointuun hänen ennakkokäsitystensä kanssa, minä sanoin hänen arvelujensa olevan oikeita."
— "Kaikki tuo piilee heidän aivoissansa", — selittelin minä. "Jos voisi nähdä ihmisten henkiä ja sieluja, niin kukaties niissä huomaisi yhtä paljon erotusta ja moninaisuutta kuin seleniitoissakin. Maan päällä on suuria ihmisiä ja pieniä ihmisiä, ihmisiä, jotka ulottuvat kauas, ja ihmisiä, jotka kykenevät astumaan nopeasti; on meluisia, toitottavan torven tapaisia ihmisiä, ja ihmisiä, jotka muistavat, vaikkeivät ajattelekaan…" [Taas kolme epäselvää sanaa.]
"Hän keskeytti minut, palaten äskeiseen väitteeseni."
— "Sinähän sanoit, että kaikki ovat itsenäisiä?" — intti hän.