"Se on vaan sellainen aatteen tapainen."
"Annahan kuulla."
"Sinä sait eilen tytöt nauramaan, kun lauloit tuon laulun."
"Ne ovat nyt menneitä asioita", sanoi Grubb.
"Ja Edna hupakko melkein itki — kun minä vetelin."
"Hänen silmäänsä lensi kärpänen", väitti Grubb; "minä näin sen. Mutta mitä se sinun suunnitelmaasi kuuluu?"
"Aivan suunnattomasti", sanoi Bert.
"No kuinka?"
"Etkös jo tajua?"
"Ettäkö rupeisimme kaduilla laulamaan?"