"Se on puma", sanoin minä, "yhä hengissä, mutta niin revittynä ja raadeltuna, että hartaasti toivon pääseväni toista kertaa näkemästä elävää olentoa niin kauheasti rääkättynä. Se on —"
"Yhtä kaikki", vastasi Moreau. "Säästäkää lapselliset tunteenpurkauksenne. Tuollainen oli Montgomerykin alussa. Te myönnätte, että se oli puma. No niin, kuunnelkaapa nyt tyynesti, niin luennoin teille hiukkasen fysiologiaa."
Hän selitti nyt työnsä minulle, kiusaantunein ilmein ja äänin, vaikkakin aihe häntä hiukan innosti. Hän puhui sangen yksinkertaisesti ja vakuuttavasti. Hänen äänensä kumminkin oli hieman pilkallinen. Asemani tuntui minua hävettävän.
Olennot, jotka olin nähnyt, eivät olleet ihmisiä, eivätkä koskaan olleet olleetkaan. Ne olivat eläimiä, ihmistettyjä eläimiä — vivisektion hämmästyttävä voitto.
"Unohdatte, mitä taitava vivisektori voi aikaansaada elävistä olennoista", jatkoi Moreau. "Minua puolestani kummastuttaa sangen suuresti, ettei tällaista jo ennen ole tehty. Tosin on tehty pikku yrityksiä — jäsenten katkomisia, kielenjänteen leikkauksia; ja tietysti tiedätte, että lääketiede voi parantaa kierosilmäisyyden tai aiheuttaa sen? Leikkaamalla erinäisiä osia voidaan aikaansaada vissejä muutoksia, värinvaihtoja, viettien muunteluita, rasvamuodostuksen muutosta j.n.e. Varmaankin olette näistä seikoista kuullut?"
"Tietysti", vastasin. "Mutta nuo inhottavat olennot, jotka te —"
"Kukin asia aikanansa", jatkoi Moreau ojentaen kättänsä. "Olen vasta alussa. Nämä ovat vain muutosten ensimäisiä asteita. Parempia voi lääketiede aikaansaada. Siinä on rakentamista samoin kuin hävittämistä ja muuttamistakin. Lienette kuullut puhuttavan tavallisesta kirurgin operatsiosta, joka tehdään, kun nenä on sattunut särkymään. Otsanahasta leikataan vain palanen, pannaan se nenälle ja annetaan kasvaa kiinni. Tämä on jonkin osan siirtämistä samaan eläimeen. Voidaan myöskin siirtää osia toisesta eläimestä siihen, — esim. hampaat. Ihon ja luuosien siirto tehdään parantumisen helpottamiseksi. Lääkäri panee keskelle haaraa ihonpalasia, joita hän on ottanut toisesta eläimestä, tai luuosia, jotka on otettu vastikään tapetusta eläimestä. Hunterin kukonkannus — lienette kuullut siitä — kukoisti erään härän niskassa. Ja Algerian svaavien sarvikuonorotat — kummituksia, jotka on tehty siten, että tavallisen rotan hännännipukka on siirretty sen kuonon päähän ja annettu kasvaa siihen kiinni."
"Kummituksia, jotka on tehty!" sanoin minä "Te väitätte siis —"
"Niin. Nämä olennot, jotka täällä olette nähnyt ovat eläimiä, jotka on leikattu ja muodostettu uusiksi luomiksi. Olen omistanut koko elämäni elollisten olentojen muutosten mahdollisuuksien tutkimiseen. Olen tutkinut vuosikausia ja päässyt yhä pitemmälle. Huomaan, että näytätte kauhistuneelta, mutta tämä ei ole uutta, sen perustuksen oli käytännöllinen anatomia laskenut jo aikoja sitten, mutta kukaan ei ollut kyllin rohkea ryhtyäkseen kokeiluihin. Minun taitoni ei rajotu ainoastaan ulkonaisten muotojen muuttamiseen. Olion fysiologia, sen niin sanoakseni kemiallinen rytmi, voidaan myöskin saada pysyvästi muuttumaan minkä rokotus ja muut istutusmenetelmät kuolleilla tai elävillä aineilla, todistavat. Samanlainen operatsio on verensiirto, mistä minä itse asiassa alotin. Kaikki tämä on tunnettua. Vähemmän tunnettuja, ja epäilemättä pitemmälle meneviä ovat ne leikkaukset, joita keskiajan tutkijat tekivät aikaansaadessaan kääpiöitä, kerjäläisraajarikkoja ja muita kummituksia, joita rahasta näyttämiseen tarvittiin. Tämä taito ei ole vieläkään kuollut, kun on kyseessä puoskarit ja käärmeihmiset. Victor Hugo puhuu tästä kirjassaan L'Homme qui Rit (Nauraja)… Mutta nyt käsittänette tarkemmin tarkotukseni. Näette että kudoksen siirtäminen eläimen toisesta paikasta toiseen on mahdollinen, tai toisesta eläimestä toiseen, että on mahdollista muuttaa sen kemialliset reaktsiot ja kasvutapa, muunnella jäsenten liikunnat — sanalla sanoen muuttaa sen koko rakenne. — Mutta kuitenkaan ei tätä harvinaista tieteenhaaraa ole kukaan tiedemies järjestelmällisesti kehittänyt, ennen kuin minä alotin! Erinäisiä näistä seikoista on viime aikojen tieteellinen tutkimus keksinyt. Mutta enimmät saavat ilmitulostaan kiittää sattumaa — jonkun hirmuhallitsijan toimenpiteitä, rikollisia, taikka hevosten ja koirien kasvattajia, tekoja kouluttamattomien ja kömpelöitten käsien, jotka työskentelivät omien erikoistarkotusperiensä saavuttamiseksi. Minä olin ensimäinen, joka ryhdyin tähän tehtävään, varustettuna antiseptiikan kaikilla keinoilla ja kasvamisen lakien todellisen tieteen tuntemuksella. Melkeinpä luulisi, että sitä jo aikaisemmin olisi salaa sovellettu käytäntöön. Sellaisia olentoja kuin Siamin kaksoset … ja inkvisitsion salaiset kammiot! Niitten tarkotus oli varmasti kidutus tuon taidon kaikkien sääntöjen mukaan, mutta ainakin muutamilla inkvisiittoreilla on täytynyt olla hitunen tieteellistä uteliaisuutta…"
"Mutta", sanoin minä, "nämä olennot, nämä eläimet puhuvat!"