"Alusta loppuun asti".
"Ja Marstähden asukkaiden hyökkäyksen".
"Minä olen kuullut", jatkoi Isbister hetken päästä, "että hänellä oli omaisuutta jossain määrin?"
"Oli kyllä", sanoi Warming. Hän yskähti. "Ja velvollisuuteni mukaan — olen minä hoitanut sitä".
"Ah!" Isbister mietti, arkaili ja sanoi: "Ei ole epäilemistäkään siitä — sillä eihän hänen olonsa täällä tule kalliiksi — ei ole epäilemistäkään siitä, että hänen omaisuutensa on karttunut — lisääntynyt?"
"Niin onkin. Hän herää paljoa varakkaampana — jos hän herää — kuin vaipuessaan uneen".
"Minä olen tottunut hoitamaan raha-asioita, ja siksi tämä ajatus heräsi minussa. Minä olen, toden totta, ajatellut usein, että, käytännöllisesti puhuen, hänen unensa on hänelle sangen edullinen asia. Että hän tietää, mitä tekee, jos niin voi sanoa, nukkuessaan niin kauvan. Jos hän olisi elänyt —"
"En minä usko, että hän olisi edellyttänyt sitä", sanoi Warming. "Hän ei ollut mies, joka rakentelee tulevaisuutta varten. Päinvastoin —"
"Niinkö?"
"Me olimme siinä suhteessa eri mieltä. Minä olin tavallaan hänen holhoojansa. Te olette kai kyllin suuressa määrässä afääri-ihminen käsittääksenne, että joskus voi tulla kysymykseen kireitäkin asioita. — Mutta vaikka otaksuukin, että hän olisi aavistanut tulevan tilansa, niin en voi uskoa hänen heräävän. Tällainen uni kuluttaa voimat hitaasti, mutta se kuluttaa ne loppuun ajan pitkään. Hän näkyy hitaasti hyvin hitaasti ja vaivaloisesti liukuvan alas loivaa pintaa, jos ymmärrätte tarkoitukseni?"