"Nämät neekerit eivät saa tulla Lontoosen," sanoi Graham. "Minä olen
Mestari ja kiellän heitä tulemasta".
Ostrog katsahti Lincolniin, joka heti lähestyi heitä molempien seuralaistensa kanssa. "Miksi ei?" kysyi Ostrog.
"Valkoisia miehiä on hillittävä valkoisilla miehillä. Muuten —"
"Neekerit ovat vain välikappale".
"Siitä ei nyt ole kysymys. Minä olen Mestari. Minä aijon olla
Mestari. Ja minä sanon, että nuo neekerit eivät tule".
"Kansa —"
"Minä luotan kansaan".
"Siksi että te olette anakronismi. Te tulette tänne menneisyydestä — sattumalta. Te omistatte ehkä puolet maailmasta. Mutta te ette ole Mestari. Teillä ei ole kylliksi tietoja ollaksenne Mestari".
Hän loi jälleen katseen Lincolniin. "Minä tiedän nyt, mitä te ajattelette. Minä arvaan kyllä, mitä te aijotte tehdä. Vielä ei ole kyllin myöhäistä varoittaa teitä. Te uneksitte ihmisten yhdenvertaisuutta — sosialistista järjestystä — teillä on kaikki nuo yhdeksännentoista vuosisadan unelmat elävinä ja virkeinä mielessänne, ja te aijotte hallita tätä aikakautta, jota ette laisinkaan ymmärrä".
"Kuulkaa!" sanoi Graham. "Te kuulette sen — kuten meren pauhinan. Ei eri ääniä — yhden ainoan laulun. Ymmärrättekö te sitä?"