"Nuo neekerit ovat villiä, voiman avulla on heitä hallittu, ja voimana heitä on käytetty. Ja he ovat olleet valkoisten vallan alaisena kaksisataa vuotta. Eikö se ole rotujen keskinäistä taistelua? Toinen rotu rikkoo — toinen kostaa".
"Mutta nämät työmiehet, tämä onneton Lontoon kansa —!"
"Näennäistä sovintoa. Nousemalla kapinaan kostavat he tehtyjä vääryyksiä".
Helen katsoi häneen kummastuen sitä uutta puolta, jonka hän näki asioista.
Samassa kuului kellon kimeä ääni, askelten ääntä ja fonograafisen koneen puhetta. Keltapukuinen mies tuli huoneesen. "Mitä?" kysyi Graham.
"He ovat Vichyssä".
"Missä ovat ne kaikki, jotka odottivat Atlaksen salissa?" kysyi
Graham äkkiä.
Samassa kuului taas puhekoneen ääni. "Me saisimme nyt voiton", sanoi keltapukuinen mies mennessään pois, "jos vaan tietäisimme, minne Ostrog on kätkenyt kanuunat. Kaikki riippuu nyt siitä. Ehkä tämä —" Graham seurasi häntä. Kaikki tiedot koskivat vain aeroplaania. Ne olivat ennättäneet jo Orleansiin.
Graham palasi Helenin luo. "Ei mitään uutisia", sanoi hän. "Ei mitään uutisia".
"Emmekö me voi mitään tehdä?"