»Sepä oli edullista pesulaitoksille, isä», sanoi Christina Alberta.
»Kaikki tietomme astrologiasta ovat vain murto-osia heidän tiedoistaan.
He tunsivat menneisyyden ja tulevaisuuden.»
»Olipa vahinko, että he hukkuivat», virkkoi tyttö tarkoittamatta olla ironinen.
»Ehkäpä he eivät kaikki hukkuneetkaan», sanoi isä hämärästi.
»Luuletko sinä, että Atlantiksen asukkaita vieläkin on olemassa?»
»Muutamat ovat saattaneet pelastua. Heidän jälkeläisiään saattaa olla lähempänä kuin voit otaksuakaan. Meissäkin, minussa ja sinussa, Christina, saattaa olla atlantislaista verta.»
Hänen ilmeensä ilmaisi hänen vahvan vakaumuksensa.
»Se ei näytä auttavan paljoakaan», sanoi tyttö.
»Auttaa enemmän kuin luuletkaan. Salaisia lahjoja. Ennustustaitoa.
Kaikkea sellaista. Me emme ole tavallisia ihmisiä, Christina Alberta.»
Jonkun hetken molemmat jatkoivat toisistaan riippumattomia haaveitaan.