9.
Teddy Winterton ilmaantui tunkeutuen itsepäisesti istumassa pysyvän ihmisjoukon läpi. Hän oli suunnannut silmänsä Christina Albertaan.
»Halloo!» virkkoi Lambone tervehtien ei liian ystävällisesti, ja silmäsi Christina Albertaan ja taas äsken tulleeseen.
Teddy taisteli saadakseen vapaan tuolin, jolle eräs nainen oli pannut hylkeennahkaisen takkinsa, ja sieppasi sen pyytäen tuhannesti anteeksi takin omistajattarelta ja tuuppasi sen pöydän päähän Haroldin ja Fayn väliin, jotka sulkivat häneltä tien Christina Albertan luo. »Säälikää yksinäistä miestä», sanoi hän hupaisesti ja koetti katsoa Christina Albertaa silmiin.
»Saatte lasin shampanjaa», sanoi Lambone hiukan pakollisesti lausuen vieraan tervetulleeksi.
»Mitä kuuluu, Christina Alberta?» sanoi Teddy koettaen pakottaa hänet kiinnittämään huomiota itseensä.
Christina kääntyi Fayn puoleen. »Haluatko lähteä pois minun kanssani nyt?» kysyi hän. »Takaisin atelieriin. Minun täytyy nyt soittaa sairashuoneisiin, että se tulisi tehdyksi.»
Fay katsahti häneen hiukan ällistyneesti. »Se on vakavaa», sanoivat Christina Albertan silmät, ja Fay nousi paikaltaan ponnistellen saadakseen takin ylleen. Christina Alberta ei ollut riisunut päällystakkiaan ja oli valmis. »Kuule, Christina Alberta», sanoi Teddy, »haluaisin puhua sanan kanssasi.»
»Mennään, Fay», sanoi Christina Alberta tuupaten hiukan ystävätärtään takaapäin ikäänkuin ei olisi kuullut Teddyn puhetta.
Teddy seurasi heitä Piccadillyn kivitykselle. »Vain sana», sanoi hän. Fay aikoi vetäytyä hiukan syrjempään, mutta Christina Alberta ei sallinut sen tapahtua.