»Onko jotakin tapahtunut?» kysäisi Fay.

»Kaikki on lopussa», sanoi Christina Alberta. »Mahtaako meillä olla mahdollisuuden varjoakaan tavata isä atelierissä?»

He jatkoivat tietään Chelseahen puhumatta sen enempää. Fay ei ollut milloinkaan ennen nähnyt Christina Albertaa väsyneenä.

Kun Fay avasi oven, syöksyi Christina Alberta huoneeseen hänen ohitseen. »Isä!» huusi hän pimeään eteiseen. »Isä!»

Fay sytytti tulen. »Ei», sanoi Christina Alberta. »Tietysti hän ei ole täällä. Hän on mennyt. Fay! Mitä minun pitää tehdä?»

Fayn siniset silmät pyöristyivät. Christina Alberta, tuo urhoollinen, tuo nykyaikainen, itki.

»Kysytään sairaaloista», sanoi Fay koettaen parhaansa ollakseen reipas ja hilpeä.

TOINEN KIRJA

Ensimmäinen luku.