Mikä saattoi ihmiset noin likaisiksi, surullisiksi ja murtuneiksi? Varmasti ei Sumeriassa milloinkaan ollut sellaisia olentoja. Se oli saatava muuttumaan, kaikki tuo oli muutettava, kun kuningasten kuningas saapuisi.
5.
Kun hämärä sitten alkoi tummentua, löysi Sargon juuri sen rauhallisen huoneen, jota hän tarvitsi. Se ilmaisi itsensä toivorikkaasti ei tuolla tavallisella painetulla kortilla, vaan käsin kirjoitetulla, jossa oli luettavana »Huone vuokrattavana», ikkunassa, jossa ei ollut pellavaverhoja, vaan punertavat uutimet, jotka pikemminkin ympäröivät kuin kätkivät avaran näköisen valkoisen huoneen, missä hupaisesti paloi roihuava valkea. Siellä oli pari maalausta — oikeita värimaalauksia — riippumassa valkoisella seinällä. Sargon kohotti jokseenkin väsyneesti kolkutinta ja lisäsi sen vaikutusta soittamalla sähkökelloa.
Ei tullut välitöntä vastausta, ja hän kolkutti vielä kerran, ennenkuin ovi aukeni. Kynnykselle ilmaantui hoikka nuori mies, joka piti hartioillaan pikku tyttöä. Tyttönen katseli Sargonia totisesti hyvin tummilla, harmaansinisillä silmillään.
»Kaikki näyttävät menneen ulos», sanoi hoikka nuori mies miellyttävällä äänellä. »Millä voin palvella teitä?»
»Teillä on huone vuokrattavana», sanoi Sargon.
»Niin, on kyllä, huone on vuokrattavana», sanoi hoikka nuori mies ja hänen arvostelevat tummat silmänsä tarkastelivat yksityiskohdittain hänen edessään seisovaa henkilöä.
»Saanko katsoa sitä?»
»Luulen, että annamme hänen katsoa sitä, Susan», sanoi nuori mies epäröiden pikku tytölle.
»Tietysti herra saa katsoa sitä», sanoi pikku tyttö. »Jos rva Richman olisi täällä, niin näyttäisi hän sitä oikein kiireesti, sinä tyhmeliini.» Ja hän tukisti nuorta miestä — ystävällisesti, mutta aika kovasti.