»Tahdotko tosiaan parantaa itsesi, Susan, kääntyä, muuttaa sydämesi?
Tahdotko todella olla kiltti pikku tyttö, niin annan sinulle anteeksi.»
»Olen vaikka mitä, rakas Bobby, kun annat minun olla.»
»No niin, älä sitten anna kuulua mitään itsestäsi ja minä annan sinulle anteeksi. Mitä tuo kiltti herra ajatteleekaan sinusta, Susan? Ja olet jo yli viiden vuoden. No niin. Mistä me puhuimmekaan, hra Sargon? Niin, minähän sanoin, että teidän pitäisi ottaa huone. Maksu etukäteen hyväksytään. Mutta se hammasharja. Ja muita pieniä — kuinka nyt sanoisinkaan — todellisuusarvoja. Omasta puolestani en valittaisi siitä, mutta minähän olen vain edustaja, niin sanoaksemme. Oikeastaan olen jonkunmoinen kirjailija. Oikeastaan minun pitäisi paraikaa kirjoittaa novellia, mutta kuten näette, on rva Richman jättänyt talon käsiini, ja ystäväni alakerroksessa ovat jättäneet tämän viehättävän nuoren neidin hoitooni — Pistä kieli suuhusi heti, Susan. Epänaisellinen tyttö — ja tässä sitä ollaan. Mutta, kuten sanoin, on rva Richmanilla valta. Hänellä on omat mielipiteensä asukkaista. On hyödytöntä väitellä niistä. Hän tahtoo nähdä tavaroita. Hän vaatii niitä. Mutta se ei ole mikään voittamaton vaikeus. Tämä — painakaa muistiinne nimi — on Midgardkatu, nro yhdeksän. Jos kuljette sitä pitkin ja käännytte vasempaan ja jatkatte suoraan eteenpäin, tulette pääkadulle, joka on täynnä autobusseja ja raitiovaunuja ja liikettä ja valoa ja melua, ja kulmassa löydätte kaupan, jossa myydään käytettyjä laukkuja ja arkkuja. Jos te siis ostatte vanhan, kuluneen, suurehkon laukun, ja menette sitten rohdoskauppaan ja ostatte tarpeelliset pesutarpeet… niin, varakauluksen tai jotain sellaista vaatetuskaupasta tuolta aivan vierestä… Tarvitsette varmasti sellaisia tavaroita… ymmärrättehän tarkoitukseni?»
Sargon seisoi kaasu-uunin edessä, jossa ei ollut tulta. »Mutta sehän on kuin pientä petkutusta.»
»Mutta täytyyhän teillä olla puhtaita kauluksiakin kerran», selitteli nuori mies.
»Se on totta», myönsi Sargon.
»Ja sitten voitte asettua tänne ja kertoa minulle omista hommistanne.
Muuten saatte vain kävellä ympäriinsä.»
»Ehdotuksenne on todella hyödyllinen», sanoi Sargon ajateltuaan tarkemmin asiaa. »Hyväksyn sen.»
»Mutta osaattehan takaisin?»
»Miksi en osaisi?»