»Mokomakin kartanokoira», sanoi hän. »On siinä vain tuottaakseen harmia ihmisille. Odottaisihan… minun asemassani olevaa miestä kohtaan… jonkunlaista käytöstapaa… jonkunlaista huomaavaisuutta… Kaikkialla muualla maailmassa kunnioitetaan kirjailijoita.»
Christina Alberta ilmoitti vaikenemisellaan olevansa samaa mieltä.
»Tuollaisen julkisessa toimessa olevan miehen pitäisi ainakin osata käyttäytyä.»
»Hän oli mahdoton», sanoi Christina Alberta
»Mutta minä en ole vielä käyttänyt kaikkia keinojani», sanoi Lambone.
Christina Alberta odotti jatkoa.
»Minun olisi heti pitänyt mennä Devizesin luo. Hän tietää enemmän mielisairauksista ja mielisairaita koskevasta lainsäädännöstä kuin kukaan Lontoossa. Ihmeellinen mies. Menen takaisin asuntooni, soitan hänelle ja sovin tapaamisesta. Sitten hän selittää meille koko asian. Ja haluanpa, että sinäkin tapaisit hänet. Pidät varmasti hänestä. Sattumalta tulen ajatelleeksi, että olet ihmeesti hänen näköisensä.»
»Kuinka?»
»Sinulla on elämän voima ja kaikki sellainen. Ja olet ruumiillisesti hänen näköisensä. Samanlainen nenä, jokseenkin samanlaiset piirteet.»
»Tällainen nenä sopiikin paremmin miehelle», sanoi Christina Alberta.
»Toivon, että se tyydyttää häntä.»