»Se on helkkarin hyvä nenä, Christina Alberta», sanoi Lambone. »Se on urhoollinen nenä. Älä vain rupea olemaan vaatimaton siihen nähden. Nenäsi juuri kiinnitti ensimmäiseksi huomioni sinuun. Sinä saat pyydystetyksi miehen sillä vielä, ja hän ihailee sitä ja seuraa sitä niinkuin sinäkin. Nykypäivinä naiset tahtovat olla vapaita ja yksilöllisiä, heillä pitää olla omat erikoispiirteensä. Kiharoitten, joutsenkaulan ja kalpean ihon aika on ohi. Ei silti, ettei sinulla olisi puhtain iho, mihin silmäni ikinä ovat sattuneet, Christina Alberta.»
»Kertokaa minulle lisää Devizesistä», sanoi Christina Alberta.
2.
Mutta Christina Alberta ei tavannut Devizesiä seuraavanakaan päivänä.
Hän lykkäsi kohtausta päivän ja kiiruhti Woodford Wellsiin hra Sam
Widgeryn tärkeän kirjeen kutsumana.
Widgeryt ja Preembyt eivät olleet varsinaisesti kirjeenvaihdossa, paitsi silloin kun hra Preembylle suoritettiin korkoja hänen Kirkkaan Virran pesulaitokseen kiinnittämälleen pääomalle. Yhtiön perustaminen oli aiheuttanut jonkun verran hankausta, ja hra Widgery oli pysynyt närkästyneenä, jota hän myös koetti osoittaa koettamalla esittää sanottavansa harkitun lyhyesti. Mutta nyt saapui seuraava, nti Chrissie Preembylle osoitettu kirje:
»Rakas Chrissie», alkoi se.
»Sehän on kamalaa, mitä isä raukallesi on tapahtunut. En voi sanoa sinulle, kuinka kauhistunut olen. Menin suoraan työhuoneelle, jonne olit jättänyt hänet, niin pian kuin ne kirjoittivat minulle ja lähettivät hänen kellonsa ja shekkikirjansa. Olipa hyvä, että ne löysivät osoitteeni hänen taskustaan, muuten otaksun, että minua, kuten tavallista, olisi pidetty tietämättömänä kaikesta tästä. Hän ei tuntenut minua ja kielsi oman nimensä, mutta sitten oli hän tuntevinaan minut kieroksi kauppavarkaaksi ja tahtoi, että minulta leikattaisiin korvat, ja uhkaili minua. Minut piti seivästää, en tiedä, mitä hän sillä tarkoitti. Olen ajatellut kaikkea tätä, ja kun sinä et vielä ole täysi-ikäinen, otaksun minä, että olen sinun jonkunlainen holhoojasi, ja että minun tulee valvoa etujasi pesulaitoksessa, joka ei kannata likimainkaan niin hyvin kuin isäsi sai minut uskomaan. Luulen, että hän jo silloin oli hiukan kummallinen eikä oikein ymmärtänyt, mitä hän teki, ja epäilen, että se, mitä hän oli saanut päähänsä etuoikeutetuista osakkeista, joita minä en milloinkaan oikein hyväksynyt, mutta joihin suostuin tehdäkseni hänelle mieliksi, olisi enää pätevää. Onneksi ei tällä kaikella ole mitään kiirettä, kun sinun ei tarvitse maksaa mitään hänestä, siellä missä hän on, sanoo hra Punter, niin kauan kuin annat kaiken olla sillään, ja muusta voimme puhua, kun olet päässyt ensimmäisestä säikähdyksestä isäsi sortumisesta. Vaimoni lähettää rakkaat terveiset ja lämpimän myötätuntonsa. Ole vain rauhallinen, äläkä anna kaiken tämän liikaa häiritä sinua, sillä useinhan se on perinnöllistä, eikä milloinkaan saata olla kyllin varovainen, niin että jätä kaikki minun hoitooni ja ole varma siitä, että olen
altis sukulaisesi Sam Widgery.»
»Sepä joltain kuuluu», sanoi Christina Alberta ja soitti heti tapaamisperuutuksen Paul Lambonelle ja Wilfred Devizesille ja kiiruhti pois silmissään taistelunhaluinen tuli Liverpoolkadun maanalaiselle asemalle.
3.