»Niihin aikoihin kuin isä tuli Midgardkadulle. Niin äskettäin. Siitä on tuskin kuutta kuukautta. Paul Lambone vei minut hänen luokseen kysyäksemme neuvoa isästä. Mutta he ovat seurustelleet ainakin vuoden. Luulin, että heitä kiinnitti vain musiikki. He näyttivät olevan ystäviä. Ja arvelin, ettei Devizes enää menisi naimisiin. Hän teki päätöksensä hyvin äkkiä.»
Christina Alberta jäi miettimään.
»Juuri sellaista on elämä, Bobby. Asioita kasaantuu, ja sitten teet äkkiä päätöksen.»
»Oliko tyttö epäröinyt? Oliko hän antanut Devizesin odottaa?»
»Ei tyttö», sanoi Christina Alberta merkillinen kovuus äänessään.
»Ei tyttö», toisti hän. »Devizes ratkaisi asian.»
Hänestä näytti tuntuvan, että hänen vielä piti sanoa jotakin, ja lisäsi: »Devizes otti siis ohjakset käsiinsä.»
2.
Tämä oli Bobbyn toinen vierailu Udimoressa. Paul Lambonen mielestä oli yhtäkkiä ollut sopivaa saada seurue koolle, luultavasti Devizesin kihlauksen johdosta. Sillä välin Bobby oli tavannut Christina Albertan monta kertaa ja tullut yhä varmemmin vakuutetuksi siitä, että he kuuluivat yhteen. Tämä suhde täytti hänen elämänsä. Bobby oli aina uneksinut hänestä siitä lähtien kuin hän oli kuvitellut häntä sinisilmäiseksi ja hentovartaloiseksi, ja hän sanoi aina sellaista ja teki kaikenlaista, mikä sai vain hänen unensa luhistumaan. Se teki tytön perin mielenkiintoiseksi. Bobby tuli yhä suuremmassa määrässä riippuvaiseksi hänestä. Tahtoi mennä naimisiin hänen kanssaan, jollei muun vuoksi, niin ainakin sen takia, ettei menettäisi niin mielenkiintoista olentoa. Tyttö oli kahdesti kieltäytynyt, eikä ollenkaan niin sulavasti kuin tilanne olisi edellyttänyt. »Älä pelkää, Bobby», oli hän sanonut. »Se ei käy päinsä. En ole sellainen nainen, jona minua pidät.»
»Et olekaan», sanoi hän. »En välitä siitä.»