Vähään aikaan ei kumpikaan heistä sanonut mitään.
»Sinullakin on ollut kokemuksesi», virkkoi tyttö vihdoin. »Ranskassa.
Niinkuin kaikilla muillakin.»
Vähäksi aikaa oli valo Bobbyn maailmasta sammunut.
»Rakastitko miestä?» kysyi hän.
»En muista, rakastinko. Se oli -— uteliaisuutta, ja kasvamisen levottomuutta, ja sitä sietämätöntä tunnetta, että se oli kiellettyä. Ei, minä luulen, että olin ihan… kylmäverinen. Pidin hänen ulkonäöstään. Ja sitten inhosin häntä… Siinä kaikki, Bobby. Sillä kannalla ovat asiat.»
Bobby punnitsi sanojaan. »Jos olisi kyseessä joku muu tyttö kuin sinä, niin välittäisin minä kyllä siitä. Sinä… sinuun nähden se on eri asia. Rakastan sinua. Se, mitä sinulle on tapahtunut taikka ei, ei merkitse mitään. Ainakaan… ei merkitse paljon.»
»Oletko varma siitä, ettei se merkitse paljon?»
»Aivan varma.»
»Ehdottomasti varma?»
»Kyllä.»