Hiljaisuus.
»Hrrump», sanoi hra Preemby.
Christina Alberta haki mielessään jotakin keskustelunaihetta, joka antaisi hänen isälleen tilaisuuden järkevään vastaukseen, mutta hän ei kyennyt keksimään sellaista, mikä ei olisi ollut liian häiritsevää tai vaarallista. Hän katseli isäänsä silmiin, ja hän näytti siltä kuin hän olisi ponnistellut jotakin vastaan.
Kalan jälkeen saatiin lammasta.
»Luulin, että tuo Sittingbournen tie olisi kamala», sanoi autoileva herra.
»Sehän olikin kamala», sanoi hänen vaimonsa,
Christina Alberta näki isänsä kasvoilla liikettä. Hän aikoi sanoa jotakin. »Hrrump. Huomenaamuna on kaunis ilma. Lähdemmekö kävelylle aamulla.»
Veitset ja haarukat vaikenivat. Kaikki kuuntelivat.
»Minäkin lähtisin mielelläni kävelemään aamulla, isä», sanoi Christina
Alberta. »Eiköhän täällä ole kauniita kävelypaikkoja?»
»On tietysti», myönsi hra Preemby. »Hyvin luultavaa. Opaskirja on hyvin lupaava. Hrrump.»