"Miksi siitä nälänhätä syntyisi?" kysyi mr Britling.
"Kyllä, siitä tulee se!" sanoi mrs Faber.
"Mutta miksi?"
"Kyllä Faber sen tietää", vastasi eukko. "Tietysti siitä tulee nälänhätä…
"Ja uskoisitteko", jatkoi hän, puhuen jälleen mrs Britlingille, "että tuo Hickson seisoi tiskinsä takana — minähän olen tehnyt siellä ostokseni vuosikausia — ja kieltäytyi kerrassaan antamasta minulle enempää kuin tusinan sardiinilaatikoita. Kieltäytyi! Ilman muuta!
"Minä menin sinne ennen yhdeksää, ja jo silloin oli Hicksonin puoti täpötäynnä — täpötäynnä, ystäväiseni!"
"Mitä te sitten saitte?" virkkoi mr Britling tehden kysyvän liikkeen kohti automobiilia.
Hän oli saanut aika lailla. Kaksi liikkiötä, laatikon sokeria, riisiryynejä, munia ja hyvän määrän jauhoja.
"Mitä on kaikissa noissa pikku kääröissä?" kysyi mr Britling.
Mrs Faber näytti hiukan nolostuvan.