Hugh avasi Pohjois-Ranskan kartan. "Se on tuossa!" sanoi hän.
Mr Britling tarkasteli asemaa.
"Manning sanoo niiden olevan Rouenissa", sanoi hän Hugh'ille. "Meidän toimintakeskuksemme on muutettava La Rochelleen…" Hän oli hetken vaiti, ennenkuin teki viimeisen vastenmielisen johtopäätöksensä.
"Oikeastaan", myönsi hän, niellen katkeran palansa, "heillä on
Pariisi hallussaan. Se on nyt melkein piiritettynä."
Hän istuutui kartan ääreen. Mr Manning ja Hugh seisoivat häneen tuijotellen. Hän teki viimeisen ponnistuksen keksiäkseen jonkin hirmuisen strateegisen yllätyksen, jonkin aavistamattomasta lingosta singahtaneen kiven, joka kaataisi tuon Goliatin kesken riemuvoittoansa.
"Venäjä", virkahti hän jokseenkin toivottomasti…
17.
Silloin tapahtui, että mr Britling tuli totuuden tuntoon.
"Me juttelemme", sanoi hän, "ja sitten viikkojen ja kuukausien kuluttua opimme ymmärtämään mitä olemme sanoneet. Minä sanoin kuukausi sitten, että tämä oli historian suurin tapahtuma. Sanoin, että tässä vedottiin voimakkaammin kuin koskaan muulloin Englannin tahtoon ja kykyyn. Sanoin, ettei koko valtakunnassa ole yhtään henkilöä, jonka elämään tämä sota ei vaikuttaisi. Minä sanoin tuon kaiken, sanat kaikuivat minun huuliltani; luultavasti oli pohjalla jonkinlaista ajatustakin… Mutta vasta tällä hetkellä minä ymmärrän mitä olen sanonut. Nyt — sallihan minun sanoa se uudelleen, ikäänkuin en olisi koskaan ennen sitä sanonut: tämä on historian suurin tapahtuma, meidän tehtävämme on tehdä mitä suinkin voimme vastustaaksemme tätä hirmuista hyökkäystä, joka uhkaa maailman rauhaa ja vapautta. No niin, että teemme mitä suinkin voimme ei merkitse somissa puutarhoissa seisoskelemista ja sanomalehtien odottelemista… Se merkitsee mukavuudesta ja varmuudesta luopumista…
"Kuinka laiskoja me nykyajan englantilaiset olemmekaan! Kuinka halukkaasti me iskeydymmekään tyynnyttävään harhaluuloon, joka vapahtaa meidät ponnistuksista! Viime viikkoina minä olen itsepintaisesti uskonut, että pieni brittiläinen armeija — siihen kuulunee tuskin satatuhatta miestä — torjuisi jotenkin miljoonien hyökkäyksen. Mutta se onkin työnnetty takaisin, kuten olisi tiennyt kuka hyvänsä, joka ei ole mukavain haaveiden sokaisema, se on työnnetty takaisin ensin tuossa, sitten tuossa ja vihdoin tuossa. Se on taistellut yötä päivää. Se on taistellut mitä loistavimmin — ja mitä hyödyttömimmin…Te näette miten väljästi Saksan puimavarsta on Belgiassa heilunut. Ja sill'aikaa me olemme seisoneet juttelemassa, kuinka saisimme voitostamme parhaan hyödyn…