"Niitä tulee kolmetuhatta", sanoi eversti. "Hyvä joukko."
Hänen tiukka katseensa näytti etsiskelevän mr Britlingin puutarhan peitosta kadoksissa olevaa Manningia, mutta sitten hän päätti luopua haeskelusta. "Täytyy lähteä", sanoi hän. "Näkemiin! Käykää katsomassa!"
Hyvinkasvatettu koira seurasi hänen kintereillään, kun hän lähti menemään puoliksi sotilaalliseen tapaan tervehdittyään mr Direckiä. Tuo laiha mies asteli pitkin, joustavin askelin, kertaakaan taakseen katsomatta.
"Manning", virkkoi mr Britling, "on luultavasti ruusutarhassa piilossa".
"Omituista kyllä, minä arvasin ilmeestänne, että niin oli laita", sanoi mr Direck.
"Niin. Manning on lontoolainen sanomalehtimies. Hänellä on pieni mökki noin peninkulman päässä tuolla" — mr Britling teki epämääräisen liikkeen — "ja hän tulee sinne lauantaisin. Nyt on Rendezvous todennut, ettei hän ole hyvässä kunnossa. Kaikkien pitää olla kunnossa. Se on elämän alku ja loppu Rendezvous'n mielestä. Olla kunnossa. Ruumis melkein mineraalinen ja alinomaisesti liikuntoa himoitseva, hengentoiminnot mitä yksinkertaisimmat. Hän sai käsiinsä Manning paran, jonka täytyy tallustaa nuo neljätoista peninkulmaa — neljän peninkulman tuntivauhdilla. Manning kärsii kaikki kuoleman ja kadotuksen tuskat, hän puolittain hajoaa, hän puuskuttaa ja käydä rehkii ensimäiset kahdeksan tai kymmenen peninkulmaa, mutta senjälkeen hän lähinnä todentaa Rendezvous'n teoriaa. Hänet löytää ehtoopuolella riippumatosta, jalat täynnä rakkoja, mutta muuten erittäin hyvinvoipana. Mutta jos hän pääsee karkuun everstiltä, niin hän tekee sen. Hän piilottautuu."
"Mutta ellei hän halua lähteä eversti Rendezvous'n matkaan, miksi hän sitten lähtee?" kysyi mr Direck.
"Nähkääs, Rendezvous on tottunut komentamaan. Manning taas osaa kieltäytyä vain kirjallisesti. Täällä Matching's Easyssä hän ei tee sitäkään. Kas, tuossa hän onkin!"
Kaukana, kahden seetripuun välissä nurmikolla näkyi verkkainen, harmaan flanellipuvun verhoama olento, joka läheni erittäin varovasti.
"Hän on mennyt!" huusi mr Britling.