Hän salli miss Cornerin otaksua hänen olevan oikea väkiveikale pesäpallopelissä.
"Jos joudutte minun puolelleni, niin muistakaahan lyödä pallo minulle."
Mr Direckille selvisi, että hän sittenkin tulisi pelaamaan hockeyta.
"No niin", sanoi hän, "jos minun nyt välttämättä on hockeyta pelattava, niin minä pelaan sitä. Mutta enkö voisi saada hiukan harjoitella ennen pelin alkua?"
Miss Corner nouti kaksi keppiä ja pallon ja alkoi neuvoa mr Direckiä. Hän sanoi mr Direckillä olevan tarkan silmän. Pikkupojat olivat peliä vainuten hakeneet keppinsä ja yhtyivät joukkoon. Eilisiltaisen vierailijan rouva tuli näkyviin hameet nostettuina ja varustettuna pelottavilla säärensuojusteilla. Runsaine, kauniine hiuksineen, jotka jo pyrkivät hajalle, hän näytti lyhyeltä, tanakalta valkyrialta, joka on laskeutunut maahan hevosensa selästä. Hänen katseensa oli kirkas ja vakaa.
4.
Hockey, sellaisena kuin sitä pelattiin Matching's Easyn Dower Housessa ennen sotaa, oli peliä, johon sisältyi paljon vaaraa, ruumiinliikuntoa ja ystävällisyyttä. Paitsi vaunuissaan lepäävää pikkulasta ja ulkonaisesti rauhallista mutta sisäisesti kiehahtelevaa tätiä, joka lykkäili vaunuja juuri pahimman vaaran paikalla, verkottoman maalin takana, ottivat siihen osaa kaikki. Ruumiinrakenteeltaan soveliaimmat ja peliin tottuneet henkilöt toimivat hyökkääjinä, vähemmän perehtyneet olivat puolustustyössä etulinjan takana, vanhahkoja, heikkoja ja lihavia henkilöitä käytettiin etupäässä maalin edessä esteinä. Useilla pelaajilla oli tukevat säärystimet, jotka muuten pelin käynnissä ollessa edellytettiin olevan kaikilla.
Pelivalmistuksiin kuului ensinnäkin kiusallinen puolueiden valikoiminen eli "poimiminen", kuten sitä nimitettiin. Mr Britling, läpikuultoiseen flanellipukuun puettuna ja hockeykeppi kädessään, antoi kovalla äänellä merkin sen alkamiseen edeten samalla hockeykentän keskelle. "Poimimaan! Poimimaan!" kertasivat nuoret Britlingit annettua kehoitusta.
Mr Direck huomasi pitkän, kumarahartiaisen miehen, jolla oli pitkä tukka, pitkät harittavat sääret, vielä pitemmät valkoiset flanellihousut ja kasvot, jotka tuntuivat jossakin määrin tutuilta. Hän jutteli erittäin tutunomaisesti Manningin kanssa, ja yht'äkkiä mr Direck muisti juuri Manningin viikkolehdessä The Sectarianism, jossa joku pureva pilapiirtäjä elähdytti kirpeätä tekstiä, tutustuneensa Manningin toverin hahmoon. Sehän oli Raeburn, viekas Raeburn, puoluejärjestelmän tyypillisin tuote… No niin, se kuului Englannin tapoihin. "Tulkaa, täällä poimitaan!" huusi Britlingeistä nuorin tarttuen mr Direckiä käsivarteen. Kävi ilmi, että mr Britling ja eilisiltainen päivällisvieras, jonka nimeä mr Direck ei saanut koskaan tietää, olivat parhaillaan poimimassa.
Nimiä huudettiin. "Minä otan Cecilyn!" kuuli mr Direck mr Britlingin sanovan aivan kirkkaalla äänellä. Poiminnan edistyessä ryhmittyivät henkilöt kahdeksi vastakkaiseksi puolueeksi. Eräät nimet näyttivät aiheuttavan vaikeuksia. Mr Britling sanoi, osoittaen voimakkaammalta näyttävää hindulaista gentlemannia: "Te sir."