"Hei!" huusi mr Raeburn, edeten, kuten mr Direckistä tuntui, sopimattomin ja uhkaavin elein kohti Cissiä.
Mutta ennenkuin mr Direck ehti sopeuttaa tajuntaansa tähän asiain uuteen vaiheeseen, oli Cecily kulkenut jalosukuisen gentlemannin ohi yhtä salaperäisen helposti kuin hän äsken oli lehahtanut mr Direckin vieritse ja kuljetti palloa kohti sitä sekalaista Landwehr-joukkoa, jonka piti toimia puolustajana mr Direckin puolella.
"Senkin villikissa!" huusi mr Raeburn ja ryhtyi erinomaisen vilkkaaseen takaa-ajoon liittäen käsivarsien ja jalkojen pituuteen eräänlaisen keskitysvoiman, jota hänessä sitä ennen ei ollut voinut havaita.
Mr Raeburnin avuksi juokseva Britlingin poika oli hänen soma vastakohtansa. Aivankuin maamullero avustamassa meriankeriasta. Mr Direckin edessä tanakka pikkumies oli vilkkaassa liikkeessä. Teddy avusti hyökkäystä kentän keskipaikkeilla huutaen "keskelle!", ja mr Britling, pyöreänä ja päättäväisenä, riensi uhattua maalia kohti. Mutta mrs Teddy, joka juoksi yhtä vikkelästi kuin hänen sisarensa, oli Teddyn ja pallon välissä. Läiskis! Pikkumiehen ja Cecilyn kepit paukahtivat toisiinsa. Kepit ja jalat kasautuivat sekasortoiseksi joukoksi, jossa pieni mies näytti yrittävän hakata poikki Cecilyä niinkuin puita hakataan poikki. Cecily koetti lähettää palloa puolueensa keskushyökkääjälle, mutta se oli myöhäistä — mrs Teddy oli siepannut sen ja pyrähti nyt kiivasta vauhtia kohti mr Britlingin maalia. Mr Direck katsoi olevansa velvollinen yhtymään hyökkäykseen. Niin, hänen oli seurattava mrs Teddyä ja jos niin sattui pelastettava pallo ja toimitettava se joko takaisin hänelle tai kapteenille tai vasemmanpuolisille hyökkääjille, aina asianhaarojen mukaan. Se oli päivänselvää.
Hänen hetkensä tulikin. Pieni, pelottaviin säärivarustuksiin puettu rouva, joka edellisenä iltana oli ollut Dower Housessa päivällisillä, ahdisti urheasti mrs Teddyä. Yhteentörmäyksen hämmingistä selviydyttyään pallo lipui mr Direckin ulottuville. Mihin se oli lyötävä ja miten? Tilanne vaati hetkisen harkintaa.
Mutta nyt alkoi Dower House-tyylisen hockeyn vapaa järjestys ilmaista vaikutustaan. Mr Direck huomasi vihdoinkin pitkän hindulaisen nuorukaisen, joka voimaa täynnä ja häviötä varoen oli aluksi sijainnut jotenkin etäällä vastapuolueen oikealla siivellä. Välittämättä pelin muodollisuuksista ja säännöllisestä menetelmästä tämä nuori mies oli päättänyt viipymättä ja maksoi mitä maksoi iskeä palloa kelpo tavalla. Hän syöksyi kuin aasialainen rajumyrsky yli kentän huolimatta mr Britlingin kielloista ja puolueensa strateegisesta asemasta. Mr Direck huomasi hänet vasta välittömässä läheisyydessään. Tapahtui yhteentörmäys josta selviydyttyä mr Direckistä tuntui, että toinen puoli hänen kasvojaan oli ainaiseksi litistynyt. Hän päätti kuitenkin urheasti käydä verraten unisen pallon kimppuun. Hänen ja horjuvan, mutta yhä päätteliään hindulaisen kepit kalahtivat jälleen yhteen, ja mr Direck pääsi voitolle. Kokenut hockeyn pelaaja ei olisi kyennyt taitavammin lähettämään palloa kapteenille…
"Hyvin tehty!"
Suosionosoitus tuli varmaankin lontoolaisten vieraiden joukosta.
Olihan tämä sentään peliä!
Pallo liikkui muutamia kertoja nopeasti edestakaisin poikki kentän. Tämä puoli ahdisteli ankarasti. Sekalaiset puolustajat ja muut pyrkivät innokkaasti uhattua maalia kohti. Mr Britlingin puolue menetti nopeasti järjestystänsä. Toinen sivuvaunussa saapuneista naisista ja urhea hindulainen olivat siirtyneet toimimaan puolustajina, ja heidän joukossaan eräs silmälaseilla varustettu herrasmies heilutti keppiänsä melkoisesti korkeammalle kuin mitkään pelisäännöt sallivat. Mr Direckin kapteeni ja molemmat Britlingin pojat riensivät mukaan mylläkkään. Mr Britling, joka mr Direckin mielestä näytti liian demagogiselta ollakseen kapteeni, juoksi hankin joukkonsa jäljessä huutaen kaikin voimin.