Mitä hän teki tällä hetkellä?
Makasi vuoteessaan!
Hänen poikansa kulki kohti turmiota, hänen maansa meni päin helvettiin, talo oli sairaalana, jossa hoidettiin hänen huolimattomuutensa vuoksi haavoittunutta väkeä, maantien vieret olivat täynnä hänen murskaantuneita (ja vakuuttamattomia) automobiilejansa, lehmät luultavasti seisoivat parast'aikaa pitkissä riveissä kukkapenkkien ääressä popsien Edithin neilikoita, lompakko ja pöytälaatikot olivat täynnä Edithiä koskevia myrkyllisiä solvauksia — hän vain makasi vuoteessaan!
Äkkiä mr Britling heitti peiton päältään ja kopeloi tulitikkuja yöpöydältään.
Tämä ei ollut suinkaan ensimäinen kerta, jolloin hänen aivonsa muuttuivat surisevaksi kiusanhengeksi. Aikaisemmat kokemukset olivat häntä opettaneet ryhtymään mitä huolellisimpiin toimenpiteisiin juuri tällaisten tapausten varalta. Sängyn jalkopäässä riippui kevyt, lämmin, laamavillasta kudottu yöpuku ja vieressä lattialla oli samasta aineesta valmistettu tohvelipari, jonka varret ulottuivat puolipohkeeseen. Niihin pukeuduttuaan mr Britling alkoi keittää teetä. Primuskeittiö oli valmiina uunin edessä ja sen päällä oli kirkkaaksikiilloitettu, vedellä täytetty kuparikattila; pienellä pöydällä oli teekannu, sitruuna ja lasi. Mr Britling sytytti priimuksensa ja asteli kirjoituspöytänsä luo. Hänen aikomuksensa oli kirjoittaa muutamia "Suoria sanoja Irlannin kysymyksestä". Hän sytytti työlamppunsa ja mietiskeli sen ääressä, kunnes veden kiehumisesta aiheutuva ääni kutsui hänet teenkeittoon.
Hän palasi pöytänsä ääreen sekoitellen lasiin upottamaansa sitruunaa. Hän aikoi kirjoittaa selvää tervettä järkeä Irlannin tilanteesta. Hän päätti esittää asiat niin selvästi, että tuon kinastelevan hullutuksen täytyi loppua. Hän suunnitteli kirjoitelmansa karuksi, jossakin määrin ironisen suorasukaiseksi. Siinä ei saanut olla parjausta eikä katkeruutta, vaan yksinomaan syvää pyrkimystä asiain terveeseen tajuamiseen.
Mitä hyvää siitä on, että sureksii rikkiajettua automobiilia?
Teetään maistellen hän kirjoitti muutaman muistiinpanon lehtiöönsä. Hänen kasvoiltaan, sellaisina kuin ne näkyivät varjostimen peittämän työlampun valossa, oli hajamielisyyden ilme poissa, ja hänen sormensa pitelivät tuttua säiliökynää…
8.
Seuraavana aamuna mr Britling tuli mr Direckin huoneeseen. Hän rusotti aamukylvyn jäljeltä, hänen yllänsä oli iloinen, viheriä silkkinuttu, parranajo oli jo suoritettu, ja yövalvonnasta ei näkynyt merkkiäkään. Kylpyhuoneessa hän oli vihellellyt hilpeästi kuin lintu. "Hyvinkö nukuitte?" kysyi hän. "Sepä oivallista. Samoin minä. Eikö ranteen ja käsivarren pakotus pitänyt teitä valveilla?"