Mr Direck katseli häntä vakavin ilmein.
"Mutta mitä on uskonto?" kysyi Cecily.
Jälleen syntyi melkoinen vaitiolo.
"Lähes kolmeneljännestä niistä esitelmistä, jotka yhdistyksessämme on pidetty siitä lähtien, jolloin tulin siihen kuulumaan, on käsitellyt juuri tätä kysymystä", alkoi mr Direck. "Ja erään kaikkein vaikutusvaltaisimpia jäseniämme onnistui saada avuksemme Michiganin yliopistosta eräs varsin kyvykäs ja erittäin tottunut nuori nainen, joka teki yhteenvedon kaikista noista edustavista lausunnoista. Me painatamme sitä parhaillaan todella taiteellisesti julkaistaksemme sen syyskauden klubikirjana. Hänen saavuttamiensa tulosten ydin on, että uskonto ei merkitse samaa kuin uskonnot. Että useimmat uskonnot ovat vanhoja, mutta uskonto iäti uusi… Sanalla sanoen, uskonto on suuren olevaisen alinomaista uudelleen löytämistä… Mitä tuo suuri olevainen sinänsä on, se lausutaan eri tavoin, mutta jos tiedätte sen olevan ja muistatte sen olevan, niin teillä on uskontoa… Siihen suuntaan hän asiaa kuvailee… Minä lähetän kirjan teille kohta kun saan sen… Minä en voi väittää esittäväni asiaa niin selvästi kuin hän. Hänellä on oikea erittelevä äly. Mutta se on heräterikkaimpia pikku kirjoja mitä koskaan olen lukenut. Se ottaa teidät valtoihinsa ja pakottaa ajattelemaan."
Hän vaikeni ja tuijotteli eteensä maahan — mietteissään.
"Elämän", virkkoi Cecily, "on joko oltava uskonnollista tai pirstouduttava… Kenties se pirstoutuu joka tapauksessa…"
Mr Direck osoitti nämä huomautukset hyväksyvänsä nyökäyttämällä vitkaan päätänsä.
Hän antoi hetkisen kulua hiljaisuuden vallitessa. Sitten hän tuli jälleen ajatelleeksi asiaa, jota hän oli suunnitellut epämääräisin pelontuntein, mutta jonka nämä korkeammat harrastukset olivat työntäneet syrjään. Hän ryhtyi siihen jälleen, sydän tuskaisena oman uhkarohkeutensa vuoksi.
"No niin", sanoi hän, "ettehän te vihaa minua?"
Cecily hymyili.