"Enhän ole teistä epämiellyttävä tai halveksittava?"
Cecilyn ilme oli nytkin rauhoittava.
"Ettehän pidä minua minkäänlaisena jäykkänä amerikkalaisena hirviönä?"
"En."
"Te ehkä ajattelette niinkin, että voisin — joskus tulevaisuudessa —?"
Cecily koki iloisen avomielisesti vastata hänen katseeseensa, ja luultavasti hän olikin avomielisempi kuin oikeastaan aikoi.
"Sanokaahan", virkkoi mr Direck vienon tunneväreen pehmentäessä hänen suunsa ilmettä, "sanokaahan nyt eräs asia. Meidän on odotettava. Kunnes olette paremmin selvillä itsestänne. Mutta… Voisitteko suostua —? Jos vain kerrankin — saisin suudella teitä…"
"Minä lähden nyt Saksaan", jatkoi hän toisen vaietessa. "Mutta Saksa ei herätä mielenkiintoani läheskään siinä määrin kuin matkalle lähtiessäni otaksuin. Mutta miten olisikaan — jos tuntisin — teitä suudelleeni…"
Eksyttävän tyynen näköisenä nuori lady katsahti ensin vasemman ja sitten oikean olkansa yli ympäröivään puistoon. Sitten hän nousi. "Me voimme palata takaisin tuota tietä", sanoi hän hieman päätään heilauttaen, "pientä varjoisaa polkua pitkin".
Mr Direck nousi hänkin.