"Tässä maassa temmataan vähitellen kaikki juuriltaan", arveli mr
Britling.
"Me emme ole saaneet aikaan mitään suunnitelmaa sotaa varten ja tuskin kykenemme rauhaakaan ennakolta suunnittelemaan", sanoi Raeburn ja lisäsi: "Ja lady Frenshamin pieni joukko tulee tekemään kaikkensa, ettei riita tule loppumaan… He tulevat heti vetämään esiin Irlannin ja Ulsterin. Mutta luullakseni Ulster ei voi heitä pelastaa."
"Me tulemme riitelemään. Mitäpä muuta me koskaan teemmekään?"
Ei kukaan tuntunut kykenevän ajattelemaan tuon enempää. Pieni seurue painui hiljaiseksi.
"No niin, Jumalalle kiitos näistä georgiineista!" sanoi Raeburn näytellen filosofia.
Nuori esikuntaupseeri katseli kukkia osoittamatta mitään innostusta.
16.
Mr Britling istui eräänä syyskuun ehtoopäivänä kapteeni Lawrence Carmine'in seurassa auringonpaisteessa luuvapihalla tupakoiden, toisinaan sanoen jotakin, toisinaan taas vaieten.
"Kun tämä alkoi, en voinut uskoa, että nykyinen sota tulisi samanlaiseksi kuin kaikki muut sodat", sanoi hän. "En voinut sitä uneksiakaan. Minä luulin, että olimme vihdoinkin viisastuneet. Se tuntui minusta suuren siivonteon alkamiselta. Minä luulin, että ihmiskunnan terve järki murtautuisi esiin kuin liekki, kuin närkästyksen liekki, ja polttaisi tuhaksi kaiken tuon vanhentuneen hulluuden keisarikuntineen, lippuineen ja militarismeineen kohta kun sota alkaisi ahdistaa ihmisten onnea. Minä luulin, että monet toiveet, joiden nyt huomaan olleen lapsellisia, välttämättömyyden pakosta täyttyisivät. Luulin, että Amerikka selittäisi olevansa Belgian loukkaamista vastaan, ettei se suvaitsisi suuren sisarustasavaltansa murskaamista — vaikkapa vain Lafayette'iä muistaen. No niin — minä huomaan Amerikan pääharrastuksena olevan sen seikan, että me olemme julistaneet puuvillan sotakieltotavaraksi. Luulin, että Balkanin valtiot kykenivät järjelliseen yhteistoimintaan, että ne yhdessä kykenivät puolustamaan yhteistä vapauttaan. Minä huomaan nyt kolmen saksalaisen kuningashuoneen tekevän kauppoja talonpojilla, ilman että kukaan heidän maassaan panee vastalausetta. Minä, kuten monet ranskalaiset, pidin tätä sotaa tapahtumana, jonka tuli täydellä oikeudella synnyttää suurenmoinen närkästynyt innostus… Kaikki tuo oli unta, jota uneksi eräs onnellinen, hyvissä oloissa elävä mies, joka ei milloinkaan ollut joutunut kokemaan elämän leikkaavaa kärkeä. Kaikkialla peittyvät suuret ja yksinkertaiset näkökohdat pikku riitoihin ja vihaan, epäluuloon, epärehellisyyteen, pelokkuuteen, heikkoihin aikomuksiin ja kääpiömäisiin kuvitteluihin… Nyt tämä sota on samanlaista kuin kaikki muut meluisat, monisuuntaiset mullistukset, jotka ovat hajoittaneet valtakuntia ja hävittäneet maailmaa. Se on sotaa, josta on katkennut kärki, sotaa, joka on menettänyt sielunsa, se on muuttunut pelkäksi yhteydettömäksi tappelemiseksi ja hävittämiseksi, sukumme typeryyden ja kykenemättömyyden suunnattomissa ja traagillisissa muodoissa liikkuvaksi todistukseksi…"
Hän lakkasi ja syntyi hetken kestävä vaitiolo.