Kapteeni Carmine heitti taidokkaasti sikarinpätkänsä tynnyriin, jossa kasvoi hortensioita. "Kiinassa", sanoi hän, "oli jo kolmetuhatta vuotta sitten ihmisiä, jotka olivat yhtä alakuloisia kuin mekin ja samasta syystä".
"Kolmentuhannen vuoden kuluttua", sanoi mr Britling, "tulee kenties vielä olemaan ihmisiä, joita vaivaa sama alakuloisuus… Ja sittenkin — ja sittenkin… Ei! Nyt juuri minulta puuttuu kimmoisuutta. Ei ole minun luonteeseeni kuuluvaa joutua epätoivoon. Mutta tapahtumat painostavat minua. Minä en toivu, kuten ennen tapasin toipua. Minä vakuutan itselleni yhä, että vaikka tie on pitkä ja hankala, täytyy toivon hengen, luomisen hengen, ihmissydämen jalouden ja ritarillisuuden lopultakin voittaa. Mutta minä vakuutan tuota itselleni niinkuin kulunnaista rukousta toistellaan. Minun taivaani on tähdetön. Toisinaan minua epäilyttää, kirkastuuko se enää milloinkaan. Rohkaiskoot nuoremmat miehet mielensä ja jatkakoot työtään tässä maailmassa! Jos voisin nyt kuolla oikean asian puolesta — sen sijaan, että minun on elettävä tässä hedelmättömäin taistelujen maailmassa — niin kuolisin mielelläni, Carmine…"
17.
Näinä päivinä oli myöskin mr Direck sangen onneton.
Cissie näet ei ainakaan ollut unohtanut sodan oleellisia virikkeitä. Hän oli yhtä varma nyt kuin koskaan, että saksalainen militarismi sekä Saksan hyökkäys Belgiaan ja Ranskaan oli sodan alkuaiheena. Kaikki toisarvoiset syyt hän jätti huomioonottamatta. Hän kyseli yhä edelleen, miksi Amerikka ei ottanut osaa sotaan. "Me taistelemme Belgian puolesta. Ettekö te halua taistella hollantilaisten ja norjalaisten laivain puolesta? Ettekö edes tahdo taistella omien laivojenne puolesta, joita saksalaiset upottavat?"
Mr Direck yritti antaa selityksiä, joita ei kumminkaan hyväksytty.
"Te olitte kylläkin kärkkäitä taistelemaan espanjalaisia vastaan, kun he räjähdyttivät Maine'n. Mutta saksalaiset saavat upottaa Lusitania'n! Se on, kuten sanotte, eri asia."
Mr Direck'in mieleen välähti omituinen epäily, että Cissie luuli
Lusitaniaa amerikkalaiseksi alukseksi. Mutta hän oli juuri oppimassa
Cissie'ään eikä uskaltanut ärsyttää häntä tässä kysymyksessä.
"Te ette ole oikein käsittänyt Amerikan kantaa", sanoi hän. "Me tähtäämme sotaa kauemmaksi."
"Sitähän juuri me olemme yrittäneet tehdä", sanoi Cissie. "Luuletteko meidän yhtyneen sotaan huvin vuoksi?"