Silloin äkkiä ulvahti ylhäällä kukkulalla koira ja juoksi tieltä portin alle, ja kun he yhä ihmettelivät, kohahti ohi jokin — kuin tuuli — puh, puh, puh, ikäänkuin läähättävä hengitys.
Ihmiset kirkaisivat ja syöksähtivät katukivitykseltä. He ryntäsivät huutaen vaistonsa vetäminä alas kukkulan rinnettä. He kiljuivat kadulla, ennenkuin Marvel oli siellä puolivälissäkään. He sulkeutuivat taloihin, paukauttivat ovet kiinni takanaan ja julistivat uutistaan. Hän kuuli sen ja teki viimeisen epätoivoisen ponnistuksen. Pelko kulki hänen rinnallaan, syöksähti hänen edelläänkin ja oli hetkessä vallannut koko kaupungin.
"Näkymätön Mies tulee! Näkymätön Mies!"
KUUDESTOISTA LUKU
"Hauskojen Kriketinpelaajien" ravintolassa
Sen kukkulan juurella, mistä raitiotie alkaa, on "Hauskat Kriketinpelaajat" niminen ravintola. Isäntä nojasi lihavia punaisia käsivarsiaan myymäläpöytään ja puheli hevosista näivettyneen ajurin kanssa, samalla kun mustapartainen harmaapukuinen mies pureskeli korppuja ja juustoa, ryypiskeli Burton-olutta ja jutteli Amerikan murteella erään toimesta vapaana olevan poliisin kanssa.
"Mistä tuo kiljuminen johtuu?" kysyi näivettynyt ajuri lähtien äkkiä liikkeelle ja koettaen nähdä kukkulalle matalan ikkunan likaisenkeltaisen kaihtimen yli. Joku juoksi ohitse ulkona.
"Ehkä on tulipalo", huomautti ravintoloitsija.
Askeleita lähestyi, raskaita juoksuaskeleita, ovi työnnettiin auki kovalla vauhdilla, ja sisälle syöksyi Marvel märkänä ja vaatteet epäjärjestyksessä. Hattu oli pudonnut hänen päästään ja takin kaulus oli reväisty rikki. Sisälle päästyään hän käännähti suonenvedontapaisesti ja koetti sulkea ovea. Sitä piti raollaan hihna.
"Tulee!" huusi hän, äänen vavistessa kauhusta. "Hän tulee. Näkymätön
Mies! Minun jäljessäni. Jumalan tähden auttakaa, auttakaa!"